Pakolaiselämän haasteet

Pakolaisuus saattaa usein, varsinkin hyvinvointivaltion kansalaiselle, olla käsitteenä hyvinkin  kaukainen ja vieras. Omakohtaisen kokemuksen puuttuessa, on varsin hankalaa ja ehkä vähemmän mielekästä paneutua asiaan sen suuremmalla intensiteetillä. Nykyään pakolaisuus tosin koskettaa valtiotamme hyvinkin merkittävästi, joten ehkä olisi aika kiinnostua aiheesta ja uhrata sille ajatus, jos toinenkin.  Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Suomeen Chilestä jo 1970-luvulla, mutta vasta suurten massojen saapuessa Somaliasta 1990-luvun alussa, myös Suomessa pakolaisuus alkoi näkyä ympärillämme selvemmin. Suomeen saapui vuonna 2015 turvapaikanhakijoita kaikkiaan 32 476. Viimeistään tässä vaiheessa aiheesta syntyi varsinainen kuuma peruna, ainakin poliittisissa keskusteluissa, mutta myös arkisesti kansalaisten kesken. Asiaa on puitu moneen otteeseen, monesta eri näkökulmasta. Jokaiselle varmasti tekee hyvää tarkastella aihetta nimenomaan myös pakolaisten kannalta ja näin päästä lähemmäs pakolaisuuden todellisia syitä, sekä oppia ymmärtämään myös tarinan toinen puoli.

Millaista on olla pakolainen?

Millaista on olla pakolainen?

Jos et omakohtaisesti ole joutunut kokemaan pakolaisuutta, on mahdotonta täysin ymmärtää sen aiheuttamaa pelkoa, epävarmuutta ja ahdinkoa. On helppo kritisoida silloin, kun itse ei ole tarinan päähenkilönä ja mielipiteen muodostaminen on yksinkertaisempaa, jollei ole katsonu asiaa puolueettomasi kaikista näkökulmista. Pakolaisella tarkoitetaan nimenomaan henkilöä, joka on syystä tai toisesta, joutunut pakenemaan omasta kotimaastaan, jouduttuaan esimerkiksi omaa uskontoaan, rotuaan tai mielipiteitään koskevan vainon kohteeksi. Henkilö on siis suuressa vaarassa päivittäisessä elämässään, eikä häntä voida palauttaa takaisin kotimaahansa. Pakolais-status edellyttää myös myöntävää turvapaikkapäätöstä ja tähän liittyen on olemassa erikseen vuonna 1951 määritetty Geneven Pakolaissopimus. Tämä siis tarkoittaa, että eivät suinkaan kaikki kotimaastaan paenneet ole automaattisesti pakolaisia. Millaista pakolaiselämä todellisuudessa onkaan? Millaista on jättää oma koti, ystävät, tutut tavat ja käytännöt? Täysin vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa toimiminen on tietysti suuri haaste ja pelkästään jokapäiväisten asioiden hoitaminen voi olla lähes mahdotonta.Uuden kielen oppiminen on aina haastavaa ja vaatii aikaa, varsinkin varttuneempaan ikään ehtineillä. Elämä pitää rakentaa uudelleen, ihan alusta alkaen. Vaikka pakolaiset yleensä saavat valtion apua, niin rahallisesti, kuin tukemaan päivittäisiä toimia, on moni silti äärimmäisen yksinäinen ja peloissaan. Pakolaisiin kuuluu kaikenlaisia ihmisiä. Yksinäisistä nuorista vanhuksiin ja suurperheisiin. Lapset on ruokittava ja itsestäkin huolehdittava. Matka suuren uhan alta uuteen, omituiseen kotimaahan, on yleensä pitkä ja täynnä ongelmia ja epävarmuutta. Uuvuttavan prosessin jälkeen, on kova paine päästä osaksi yhteiskuntaa ja saada elämä taas järjestykseen. Monet kärsivät traumojen aiheuttamista henkisistä ongelmista, joista ei välttämättä ole ketään, kenelle puhua. Turvapaikanhakijat sijoitetaan yleensä ihan ensimmäiseksi niin kutsuttuihin vastaanottokeskuksiin. Siellä he viettävät määrittelemättömän ajan, mutta yleensä siihen asti, kunnes heidän tilanteensa on “käsitelty”.

vastaanottokeskus

Vastaanottokeskuksissa pakolaiset yleensä tutustuvat muihin ja luovat ensimmäisiä kaverisuhteita. Todellinen arki tulee vastaan siinä vaiheessa, kun on aika lähteä vastaanottokeskuksesta rakentamaan elämää, yleensä varsin heikoin avuin. Ilman kielitaitoa, koulutusta tai tukiverkkoa, on äärimmäisen haastavaa löytää työpaikkaa tai mieluisaa asuntoa. On otettava vastaan se, mitä sattuu saamaan. Myös korkeastikoulutetut henkilöt joutuvat usein kielitaidon puuttuessa tyytymään matalapalkkaiseen työhön ja elintaso saattaa jopa laskea huomattavasti verrattuna siihen, mitä se oli niinä aikoina, kun kotimaassa vielä oli turvallista elää. Kotiutumisen haasteena esiintyvät usein myös ympäristön tuomat asenteet. Pakolaisiin ja maahanmuuttajiin kohdistuva suvaitsemattomuus ja suoranainen rasismi ovat monille jokapäiväinen ongelma. On äärimmäisen raskasta tuntea olevansa ei-toivottu tai jopa pelätty. Suomessa ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa tasaista tahtia ja jokaisen on viimeistään tässä vaiheessa viisainta hyväksyä, että maailma muuttuu ja jokainen valtio monikansallistuu vääjäämättä, halusimme sitä tai emme. Maailma on parempi paikka ollessaan kaikille avoinna, ja monikansallisuus tuo tullessaan myös lukemattomia uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Pakolaiselämä on täynnä haasteita ja kotiutuminen vie vuosikausia. Jokaisella tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet hyvään ja turvalliseen elämään. Tästä ainakin voimme varmasti jokainen olla yhtämieltä.

Vastaa