" charset="UTF-8" /> Pakolaisena olemisen vaikeudet – Blog

Pakolaisena olemisen vaikeudet

Eurooppa on ottanut vastaan satoja tuhansia pakolaisia viimeisimmän, vuosina 2014-2015 alkaneen pakolaiskriisin aikana, ja edellisestä suuremmasta kriisistä on kulunut vain vajaat parisen kymmentä vuotta. Parhaillaan yli 80 miljoonaa ihmistä elää paossa omasta kotimaastaan. Euroopan maihin on 90-luvun jälkeen otettu vastaan miljoonia, jotka ovat lähteneet liikenteeseen omasta kotimaastaan parempia oloja etsimään – kyseessä on kuitenkin vain pieni osa avun tarpeessa olevista.

Viimeisimmän suuremman Eurooppaan saapuneen aallon jälkeen monissa maissa pakolaispolitiikkaa on kritisoitu, ja äärioikeisto on pyrkinyt vahvistumaan. Ennakkoluulot, viha ja pelot ovat vain kuitenkin vain yksi lukemattomista ongelmista, joita pakolaiseksi pakotettu joutuu kohtaamaan.

Kaikki eivät selviä raskaasta matkasta

Jotta ihminen tekee valinnan oman rakkaan kotimaansa jättämisestä turvallisuustilanteen vuoksi, puhutaan yleensä erittäin raaoista olosuhteista. Taustalta löytyy sotaa, pommituksia, ihmisoikeusrikkomuksia, nälkää ja todellista kuoleman tai terveyden uhkaa. Tilanteesta tekee erityisen surullisen se, että ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan lähes puolet pakoon joutuneista ovat lapsia.

Lähtötilanne on jo traumaattinen, mutta sen lisäksi pakolaiset joutuvat kohtaamaan pakomatkan, joka on usein erittäin vaarallinen. Pakolaiset joutuvat maksamaan suuria rahoja laittomille ihmissalakuljettajille, jotka järjestävät matkoja välillä täysin epäinhimillisissä oloissa.

Useista maista pakolaisten ainoa reitti turvaan Eurooppaan on Välimeren ylitys. Matkaan lähdetään kiikkerillä kumiveneillä, joiden ruoka- ja juomavarastot ovat tarkkaan rajatut. Monen matka onkin pysähtynyt jo meren kylmiin aaltoihin. Pakolaiskriisin jatkuessa useat maat ovat kiristäneet maihin nousua koskevia lakejaan, ja pitkät odotusajat vastaanottavan sataman etsinnässä lisäävät entisestään vaaratilanteita.

Sopeutuminen uuteen kotimaahan

Pakolaiset, jotka onnistuvat pääsemään maihin, joutuvat kohtaamaan uusia vaikeuksia. Ensimmäinen askel on turvapaikan hakeminen – kaikille sitä ei myönnetä. Suomesta järjestetään pakkopalautuksia, mutta joissain osissa Eurooppaa maahan päässyt pystyy pakoilemaan melko pitkäänkin viranomaisia. Monet valitsevat tämän vaihtoehdon sen sijaan, että palaisivat kurjiin olosuhteisiin kotiin. Tällöin apua ei saada mistään, ja kotina toimii katu.

Sen sijaan turvapaikan saaneet pakolaiset kohtaavat täysin uudenlaisen maailman. Lähtömaiden kulttuurit poikkeavat pääasiallisesti suuresti eurooppalaisesta kulttuurista. Traumaattisten kokemusten jälkeen turvallinen asuinpaikka tuntuu helpottavalta, mutta tavat, kieli ja kulttuuri ovat kaikki tuntemattomia.

Tästä alkaakin seuraava askel: sopeutuminen uuteen maahan. Kielen opettelu vaatii aikaa, ja ennen kuin se on hallussa, on hankalaa saada itseään ymmärretyksi. Tulkkipalvelut auttavat toki hoitamaan hakuprosessiin ja majoituspaikkaan liittyvät asiat, mutta muuten asioitaan on hankalaa saada hoidettua. Vastaanottokeskukset järjestävät lähes aina mahdollisuuksia kielen opiskeluun. On kuitenkin selvää, että syvistä traumoista toipuminen vie oman aikansa, ja opiskelu voi takkuilla.

Hyväksyntä ja uuden elämän alku

Tutkimusten mukaan Eurooppaan saapuvat pakolaiset joutuvat kokemaan rasismia käytännössä vastaanottomaasta riippumatta. Tämä ei varmasti auta uuteen tilanteeseen sopeutumisessa. Etenkin tietyillä alueilla turvattomuus voi seurata vielä uudessa kotimaassakin. Uuteen maahan sopeutuminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä omaan lähtömaahan palaaminen on liian vaarallista.

Moni pakolaisista on korkeasti koulutettu, ja useat ovat aiemmassa elämässään toimineet arvostetuissa ja pidetyissä ammateissa. Uudessa maassa kaikki joudutaan aloittamaan alusta. Tutkintopaperit eivät välttämättä päde, ja kielimuuri voi estää harjoittamasta omaa ammattiaan. Monelle tämä on raskas kolaus.

Elämä joudutaan rakentamaan pala palalta uudelleen. Kieli jää päähän pikkuhiljaa, ja aktiivinen henkilö hakeutuu myös ammatilliseen ohjaukseen. Tulee kuitenkin muistaa, että monet ovat saapuneet hirvittävistä oloista ja menettäneet läheisiään – sopeutuminen ja normaalista elämästä kiinni saaminen voi siis tapahtua hyvin pieninkin askelin. Tässä tarvitaan ulkopuolisten apua, psyykkistä tukea sekä selkeää politiikkaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskien.

Vastaa