Elämänlaatu ohjaa muuttoliikkeitä

Elämänlaatu ohjaa muuttoliikkeitä

Elämänlaatu ohjaa muuttoliikkeitä

Ihmisten liike yhteiskuntiin, jotka tarjoavat paremman elämänlaadun, on voimakkaampi moottori kulttuuriselle evoluutiolle kuin konfliktit ja valloitukset, sanovat Peter J. Richerson ja Robert Boyd. Kulttuurievolutionisteina, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntien muutoksesta pitkällä aikavälillä, he ovat ajatelleet paljon muuttoliikkeitä mutta ovat vasta viime aikoina törmänneet ilmeiseen ideaan: muuttoliikkeellä on syvällinen vaikutus yhteiskuntien kehitykseen, koska se on valikoivaa.

Ihmiset muuttavat yhteiskuntiin, jotka tarjoavat houkuttelevamman tavan elää ja – kaikkien muiden asioiden ollessa samanarvoisia – tämä prosessi levittää ideoita ja instituutioita, jotka ajavat taloudellista tehokkuutta, sosiaalista järjestystä ja tasa-arvoa.

Kulttuuri on joukko sosiaalisesti hankittuja ideoita, uskomuksia ja arvoja, joita yksilöistä koostuva populaatio kantaa. Useat prosessit muuttavat kulttuurillisten muuttujien leviämistä kautta aikojen. Jotkut prosessit toimivat yksilötasolla, kun ihmiset oppivat valikoiden ideoita – ja nuo ideat vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin opettaa toisia tai kokea heidät uhkana, aiheuttaen joidenkin kulttuurillisten muuttujien leviämisen ja toisten katoamisen. Teoria ja paljon empiiristä aineistoa indikoivat, että yksilötason prosessit voivat vakiinnuttaa paljon uskomuksia ja instituutioita.   

Maailma muuttuu eksponentiaalista tahtia. Kivikaudella yhteiskunta ja teknologia kehittyivät nykymittarein hitaasti. Uudet keksinnöt ja tietämys levisit hyvin rauhalliseen tahtiin muun ihmiskunnan keskuuteen. Pronssin käsittelytaidon siirtymisessä Välimeren alueelta Englantiin vei koko vuosituhannen. Kun pikakelataan tähän päivään, valtava väkirikkaus, uudet viestintäteknologian välineet ja niiden mahdollistama suuri keskinäinen vuorovaikutus takaavat, että tietämys leviää nopeasti.

Kun ihmiset eivät enää elä muusta maailmasta eristäytyneinä, vaan he saavat tietämystä kaikkialta maailmasta internetin ja muiden viestintävälineiden kautta, myös motiivit muuttoliikkeelle muuttuvat. Sotaa ja nälänhätää pakeneminen ymmärretään monesti muuttoliikkeiden syyksi, mutta peruste voi olla mahdollisuus voida keskustella foorumeilla ilman pelkoa viranomaisten valvonnasta, osallistua politiikkaan tai pystyä pyöräyttämään kuulaa netissä – monissa maissa netin käyttöä, kuten poliittista keskustelua, pelaamista tai arkaluonteista sisältöä valvotaan ja rajoitetaan tavalla, joka länsimaisten ihmisen on hankalaa ymmärtää.

Kilpailu vaikuttaa kulttuuriin

Ryhmien välillä olevien vakaiden erojen olemassaolo tarkoittaa, että niiden välinen kilpailu vaikuttaa myös kulttuurievoluutioon. Toden totta: paljon huomiota on keskitetty siihen, mitä tapahtuu, kun sotilasvoimien kannalta tai taloudellisesti voimakkaammat yhteiskunnan laajenevat heikompien kustannuksella. Esimerkiksi monet eurooppalaiset ideat ja instituutiot levisivät muualle maailmaan kolonialististen valloitusten myötä.

Kulttuurievolutionistit ovat antaneet vähemmän huomiota ihmisten liikkeeseen köyhemmistä, kaoottisemmista tai epätasa-arvoisemmista yhteiskunnista rikkaampiin, järjestäytyneempiin ja oikeudenmukaisempiin – toinen ryhmätason prosessi, joka koskettaa suurta osaa kehittyneestä maailmasta nykypäivänä. Ihmiset siirtyvät parantaakseen osaansa. Vaikka heidän päämääränsä ja tavoitteensa vaihtelevat, useimmat valitsevat ennemmin vaurauden kuin köyhyyden, turvallisuuden kuin pelon ja vaaran, terveyden kuin sairauden ja tasa-arvon kuin epätasa-arvon.

Jos maahanmuuttajat vain hyötyisivät sosiaalisista ja materiaalisista eduista, joita heidän uudet maansa tarjoavat, kulttuurista evoluutiota ei tapahtuisi. Mutta maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä omaksuvat jotain ideoista ja instituutioita, jotka tekevät heidän uusista kodeistaan parempia paikkoja elää ja kasvattaa perheitä. Tämä integraatio edistää ideoiden ja instituutioiden leviämistä, sellaisten, jotka kannustavat järjestykseen, oikeudenmukaisuuteen ja taloudelliseen tehokkuuteen.

Maahanmuuttajien virrat ovat usein merkittäviä. Ulkomailla syntyneet ihmiset, pääosin latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta, muodostavat noin 11 prosenttia Yhdysvaltain nykyisestä väestöstä – luku, joka on lähellä historiallisia keskiarvoja. Euroopan rikkaammat valtiot kuten Ruotsi, Norja ja Saksa olivat kerran lähde Yhdysvaltoihin ja muualle suuntautuville maahanmuuttajavirroille mutta vastaanottavat nyt ihmisiä Aasiasta, Afrikasta ja köyhemmistä Euroopan valtioista kuten Puolasta ja Balkanilta.

Ilmiö on ikivanha

Maahanmuutto ei ole moderni ilmiö. 1970-luvulla antropologi Bruce Knauft kuvaili kahta vierekkäistä kylienkokoista yhteiskuntaa Gebusia ja Bedaminia Uudessa Guineassa. Gebusin tuhoavat systeemit kuten noitaoikeudenkäynnit ja teloitukset olivat johtamassa heidän sukupuuttoonsa. Jotkut Gebusin asukkaat käyttivät hyväksi ystävyyssuhteita tai avioliittoa liittyäkseen paremmin toimivaan Bedaminiin. Etnografit ovat dokumentoineet monia samanlaisia tapauksia.

Yhtä lailla muinaisten valtakuntien kasvu on ollut paljon velkaa sille, että rajakansat ovat assimiloituneet niihin. Valloittavat eliitit kuten mongolit Kiinassa, mughalsit Intiassa ja gootit Roomassa adaptoituivat suurelta osin hyvin menestyksekkääseen isäntäkulttuuriinsa eikä päinvastoin. Joka tapauksessa näissä kestävissä systeemeissä oli instituutioita kuten kungfutselainen meriittiperustainen byrokratia, hindulainen kastisysteemi ja roomalainen laki, jotka kestävät yhä tänä päivänä muodossa tai toisessa.

Mainitut esimerkit kannattavat ideaa, että yhteiskunnat, jotka houkuttelevat maahanmuuttajia, omistavat ideoita ja instituutioita, jotka saavat ne olemaan rikkaampia, vähemmän väkivaltaisia ja vähemmän hyväksikäyttäviä kuin yhteiskunnat, joista niihin muutetaan. Gootit pakenivat kaaosta arolta. Kristinusko, joka oli huolissaan köyhistä ja nöyristä, kasvoi pääosin vapaaehtoisen kääntymisen kautta tullakseen lopulta Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi.

Maahanmuuttajien virrat ovat usein merkittäviä

Kulttuurien muutokset Aasiassa

Kungfutselainen humanismi, joka oli huolissaan hyvästä hallinnosta, korvasi saalistavan ja riitaisan eliitin kiinalaisen yhteiskunnan selkärankana. Hindujen suvaitsevaisuus ja kulttuurisen monimuotoisuuden tuottava organisointi johti yhteen rikkaimmista yhteiskunnista keskiajalla. Keskiaikainen islam houkutteli käännynnäisiä aina Pohjois-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan, koska se kannatti muun muassa älyllistä edistystä ja kaupankäyntiä suurella skaalalla.

Tämänkaltainen ajattelu muuttaa näkemystämme eri yhteiskuntien välisten konfliktien seurauksista. Yksin sotilaalliseen kilvoitteluun keskittyminen ennustaa, että yhteiskunnat voivat olla kilttejä sisäpiiriläisille mutta kovia ulkopuolisille. Vahvat yhteiskunnat voivat käyttää valloitettuja hyväksi ja vastustaa heidän assimiloitumistaan. Mutta ottaen assimiloitumisen vaikutukset huomioon voidaan nähdä, että valloittajavaltiot jäävät lyhytaikaisiksi elleivät he aikaansaa maahanmuuttoa ja integraatiota. Yhteiskunnat, jotka saavuttavat enemmän järjestystä ja taloudellista tehokkuutta, kasvavat, vaikka alkaisivat valloituksella, koska ihmiset haluavat liittyä heihin.

Aleksanteri Suuri ja Tsingis-kaani olivat menestyksekkäitä valloittajia, mutta he tekivät vähemmän kestävän vaikutuksen maailmaan kuin vaikkapa Mohammed, Buddha, Jeesus ja instituutioiden rakentajat, joita he inspiroivat kuten Konstantinus. Kungfutsen visioima hallinto, jonka Han-dynastian keisarit implementoivat vuosisatoja hänen kuolemansa jälkeen, oli moottori eteläisen Kiinan kansojen yhdistymiselle. Yhdysvaltalaiset vapaustaistelijat ja brittiläisen kansainyhteisön reformistit rakensivat yhteiskuntia, jotka ovat osoittautuneet hyvin vetovoimaisiksi tulijoille.

Senja

Kommentointi on suljettu.